Yhteiset harrastukset lasten kanssa

Yhteiset harrastukset lasten kanssa

Lasten kanssa harrastamisen valitettavan moni tulkitsee lasten viemisenä harrastuksiin ja kannustamiseen. Tuossa Teemu Selänteenkin hehkuttamassa KKK-mallissa (kustanna, kuskaa ja kannusta) -mallissa ei todellakaan mitään vikaa ole jos lapsi on oman rakkaan harrastuksensa jo löytänyt, mutta jos mieli tekisi varsinaisesti tehdä jotain luovaa tai liikunnallista yhdessä lapsesi kanssa, kannattaa sinun hetkeksi syventyä tähän postaukseeni.

Termin ”harrastus” määritteleminen on juuri niin laveaa tai suppeaa, kuin määrittelijä haluaa. Voisi sanoa, että harrastukseni lasten kanssa on kaiken uuden harrastaminen, matkusteleminen, kävelylenkit tai vaikka lätkämatseissa käyminen. Jotkut koiranomistajat taas eivät laske harrastuksekseen edes lemmikkiensä ulkoiluttamista, koska se on olennainen velvollisuus elämässä pelkän harrastamisen lisäksi. Jos ajatellaankin vain yksinkertaisesti harrastuksia yhteisenä kiinnostuksen aiheina, ei tässä heti postauksen alkuun tarvi sen enempää käsitteiden kanssa pelleillä.

Lasten iät luonnollisesti rajoittaa aktiviteettien ja muiden harrastuksien keksimistä ja löytämistä. Esimerkiksi alle kouluikäisen motoriikka ei vielä riitä kovin pikkutarkkaan askartelemiseen tai muuhun näpertämiseen, kuten pienoismallien tekemiseen. Yhteisissä liikuntahetkissä kannattaa myös etukäteen suunnitella, ettei lihasvoimaa vaativia ponnistuksia tule liikaa vaikkapa reippaan tunnin ulkoilun aikana. Kestävyyttä ja vauhtia lapsista kyllä löytyy useimmiten enemmän, kuin kukaan aikuinen osaisi kuvitella, mutta varsinaisia voimaa vaativia liikkeitä ei vielä taaperoikäisille suositella liiemmin. Metsälenkit ovat ainakin omille lapsilleni todella mieluisia, sillä tylsän ja tasaisen asfaltin sijaan jalkojen alla on koko ajan hieman pehmeä, juurekas ja epäsäännöllinen alusta ja jos polulla käveleminen kyllästyttää, voi aina poiketa hyppelemään mättäille tai katsomaan, onko äitin suosikkipuolukkapaikassa uusia marjoja. Moni ystäväni harrastaa geokätköilyä ja on saanut lapsensakin innostumaan tuosta ”aikuisten aarteenetsinnästä” ja luonnossa kulkemisesta.

Siinä missä joillekin lapsille liikkuminen ja siitä nauttiminen tulee ikään kuin luonnostaan, jotkut ovat synnynnäisesti lahjakkaita kielellisesti, musiikillisesti tai teknisesti. Yllättävän varhaisessa vaiheessa lasten luontainen lahjakkuus alkaa näkymään, mutta niiden taitojen bongaaminen vaatii vanhemmilta erityistä valppautta. Mitä lapsesi tekee, jos hän on yksin ulkona tai leikkipuistossa? Juokseeko hän muiden mukana pää kolmantena jalkana? Tekeekö hän kerta toisensa jälkeen suurempia ja tiiviimpiä hiekkakakkuja vai ihasteleeko hän puiden lehtiä ja maassa möngertäviä ötököitä? Lapset ovat tottakai kauttaaltaan uteliaita, mutta heidän käytöstään seuraamalla voi saada melko piankin selville, minkälaisia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita lapselleen voi myöhemmässä vaiheessa esitellä ja ehdottaa. Ei kannata siis kieltää lasta tyystin paukuttamasta kotitekoisella kattilarumpusetillään rokkitähden tavoin, vaan ennemminkin pysähtyä miettimään, voisiko lasta viedä esimerkiksi rumputunneille.

Musiikki onkin hyvä yhteinen harrastus eikä sen tarvitse kustantaa mansikoita. Ensimmäiseksi ei tarvitse kitaraa ostaa, vaan yksinkertaiset laulut pöytärummutuksen säestyksellä ovat ihan hyvä lähtökohta. Lukeminen yhdessä vaikka lause tai sivu kerrallaan auttaa kehittämään lasten lukutaitoa ja kehittää sanallista valmiutta niin lukemisen, kuin esiintymisenkin osalta. Maalaaminen, askartelu ja kaikenlainen käsillä tekeminen on myös erittäin tärkeää motorisen kehittymisen kannalta, kunhan sen suhteuttaa lapsen kehittymisen tasoon ja ikään. Eli jos pojassasi tai tytössäsi näyttäisi olevan timpurin vikaa, ei muuta kuin puumajaa rakentamaan!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *