Lapset ja lemmikit

Lapset ja lemmikit

Jos ja kun lapsiperheeseen tulee lemmikki (tai jos isäntäväen lemmikki saakin pikkuihmisen leikkikaverikseen) ensimmäistä kertaa, voi lapsen ja eläimen yhteiselon pelisääntöjen sopimisessa ilmentyä skismaa. Tunnen niitä koiranomistajia, jotka vauvan tullessa kotiin olivat aivan hysteerisiä, jos koira kävi lähelläkään sitteriä, saatika jos pääsi nuolaisemaan naamasta. Toinen ääripää, mitä löytyy myös ystäväpiiristäni, ovat ne vanhemmat, jotka antavat lasten ja eläinten toimia rauhassa keskenään, puuttuen toki mahdollisiin uhkatilanteisiin, jos vaikka ruokakuppiaan suojeleva lemmikki uhittelee konttaavalle vauhtihirmulle. Mutta kun eläimen paikka perheessä on selvästi osoitettu, välillä pieni käsi hamuaakin kissan kuivamuonakuppia liiankin tottuneesti…

Lemmikin luonne vaikuttaa toki lapsiin suhtautumiseen, mutta asiallisen käytöksen varsinkin koira oppii hyvinkin nopeasti. Uppiniskaisinkin nelijalkainen kyllä tottuu pienempiin taaperoihin, jos tutustuminen aloitetaan pikkuhiljaa hyvissä ajoin ennen omaa perheenlisäystä. Jos kaveripiirissä löytyy vauva- tai taaperoikäisiä lapsia, kannattaa pyytää heitä säännöllisin väliajoin kyläilemään, jotta oma kissa, koira, kani, iguaani tai minipossu tottuu erilaiseen käytökseen ja korkeisiin ja koviin ääniin (joita lapset aika hyvin osaavat kyllä tuottaa). Nameilla, leluilla ja muilla palkkioilla lemmikin voi pitää tyytyväisenä ja rauhallisena, jos aluksi pienen lapsen läsnäolo hermostuttaa eläintä.

Etenkin koirilla voi olla vaikeuksia sopeutua muuttuneeseen rooliinsa perheen sisällä, eli laumassaan, kun vauva tulee taloon. Kannattaakin heti tehdä selväksi lemmikeille, missä niiden paikka on. Jos esimerkiksi koira käy viemässä lapselta helistimen kädestä, kannattaa häikäilemättä ärähtää lemmikilleen ehkä liioitellunkin suuresti, jotta koiralle ei jää epäselvyyksiä, että pidät lapsen puolta. On toki myös mahdollista, että koira käy myös liian suojelevaksi lasta kohtaan. On tapauksia, joissa etenkin paimen- ja suojeluskoirarotujen edustajat aloittavat lapsen suojelun jo sen ollessa kohdussa, eikä edes lapsen isä saa lähestyä odottavaa äitiä. Tällainen käytös voi olla vaikeaa karsia koirasta pois, mutta ei mahdotonta. Kuten kaikessa eläimen koulutuksessa, avainsanat ovat johdonmukaisuus, jämäkkyys ja selkeys.

Mutta miksi lemmikit ovat hyväksi etenkin lapselle? No, ensinnäkin lemmikki on minun, ja varmasti monen lemmikinomistajankin, mielestä perheenjäsen siinä missä muutkin, vaikkakin sen sosiaalinen paikka onkin perheessä alimpana. Lemmikki tuo seuraa, aktivoi perhettä ja opettaa kunnioitusta ja asianmukaista käytöstä eläimiä kohtaan. Toinen tärkeä seikka liittyykin ehkä konkreettisemmin lapsen tulevaisuuteen, sillä lukuiset tutkimukset ovat osoittaneet, että lemmikkitalouksissa kasvaneet lapset ovat vähemmän alttiita allergioille, astmalle ja muille akuuteille hengityselintieongelmille. Eläimistä irtoava karva ja hilse kasvattavat pienestä pitäen lapsen toleranssia epäpuhtauksia vastaan ja parantavat vastustuskykyä huomattavasti.

Eläinten kanssa tietenkin sattuu ja tapahtuu milloin mitäkin: leikin tiimellyksessä hampaat käyvät kipeästi kädessä, lenkillä kaadutaan remmiin, koiran turkissa sisään matkannut punkki kipittelee pinnasängyn vuodevaatteilla jne. Kaikki pienet vastoinkäymiset kuitenkin elämässä kasvattavat ja opettavat, eikä lasta missään nimessä saakkaan kasvattaa pehmustetun kuplan sisässä kaikilta ulkomaailman vaaroilta suojeltuna. Lemmikkieläin onkin hyvä ja turvallinen keino opettaa lapselle jo pienestä pitäen, miten eläimet toimivat ja mikä niiden toimintaa ohjaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *